”Valeisännöitsijä” maksattaa oppirahansa osakkailla

Isännöintiala on uusiutumassa isännöitsijöiden korkean keski-iän myötä. Koulutuksen kautta tulee nuorempaa väkeä alalle. Koulutuspaikkoja on lisätty ja opetussuunnitelmaan tehtiin viime vuonna isompi remontti. Laki ei vaan vaadi isännöitsijän olevan koulutettu kantamaan tehtävän vaativaa vastuuta. Isännöitsijäksi halutessaan voi alkaa kuka vaan trubaduuri. Ja siinä se sudenkuoppa onkin.

Kukaan ei tahdo käydä valelääkärillä, vaikka kaveri kuin vakuuttaisi olevansa itse oppinut ja hyvä työssään. Tässä ollaan ehdottomia. Autoakaan ei mielellään viedä asentajalle, jolla ei ole koulutusta, uudempien autojen suhteen vaaditaan jo merkkikoulutusta. Asunto on monilla suurin omaisuuserä, ja sen hoito uskalletaan antaa kouluttamattoman kaverin hoidettavaksi. Asiaa ei ole vaan välttämättä ajateltu. Hieman pelottavalta se kuitenkin kuulostaa.

Koulutuksen painotus on muuttunut tällä vuosikymmenellä. Ennen isännöitsijäksi ryhtyi moni tilitoimistosta, pääpaino oli talouden hallinnassa. Nykyään isännöinnin talousoppi on enemmän kustannus- ja kulusuunnittelua, kuin varsinaista kirjanpitoa. Varsinaisen kirjanpidon hoitaa kirjanpitäjä erikseen. Opiskelu painottaa budjetointia, lakia ja teknistä elinkaarta. Tilitoimistotaustan myötä moni isännöitsijä pyörittää edelleen isännöintitoimistoa taloushallinnon opinnoilla. Kun kaikki menee pieleen, se harvoin tapahtuu kirjanpidosta johtuen.

Taloyhtiöiden suurimmat kustannukset tulevat isoista remonteista, kuten linjasaneerauksesta. Niissä budjetointi on tietysti tärkeää, mutta se on kuitenkin vain yksi rutiini rutiinien joukossa. Tästä eteenpäin hankkeen voi vetää kiville ja kalliisti, ihan tietämättömyydellään.

Esimerkkinä linjasaneeraus. Yllättävän harvat isännöitsijät tuntuvan tietävän linjasaneerauksen tarvitsevan kolme valvojaa. Linjasaneerauksessa on kolme rakennusalaa mukana, ja yksi valvoja voi saada vain yhden alan vakuutuksen. Usein valvoja on putkialan ammattilainen. Antenni- ja sähkötyöt sekä rakennusalan työt vedetään siinä ohessa ilman omia valvojia. Kun valvoja laiminlyö tehtävänsä, valvoja joutuu vastuuseen rikkeestään. Urakoitsijat toki vastaavat omista laiminlyönneistä. Ilman alan valvojaa, riitatilanteessa urakoitsija on vahvoilla.

Usein ongelmia syntyy väärästä käsitteestä vastuusta. Remonteissa vastuu valvonnan järjestämisestä on taloyhtiön hallituksella, joka usein luottaa isännöitsijään asian hoitamiseksi. Käytännössä maksajina on tunaroinnin paljastuessa osakkaat yhteisvastuullisesti. Toistaiseksi maksajaksi ei ole haettu vastuuvirheistä isännöitsijää ja/tai hallitusta, vaan maksajina ovat olleet osakkaat yhteisvastuullisesti. Koko soppaa ei pääsisi ikinä syntymään, kun isännöitsijän tiedot ja taidot vastuista olisivat ajantasalla. Pelkkä asunto-osakeyhtiölain tuntemus ei aina riitä, kunhan nyt kuitenkin edes sen opettelisi. Vähemmän jäisi oppirahoja maksettavaksi osakkaille.

Todella tuntuvia menoeriä ovat myös lakitupaan päättyvät riidat. Riitatapauksia seuranneena pelottavan usein riita-asiaa ajaa eteenpäin juurikin isännöitsijä. Siinä olisi todellakin hyvä isännöitsijän olla lain suhteen perehtynyt. Muuten on taas valtavat oppirahat tulossa maksuun. Ja paljon niitä on tässäkin maassa maksettu.